Veli Pohjonen: homepage

Biomassa on Ruotsin valitsemia aurinkoperäisiä uusia energialähteitä.  Haketta tuottava viljelypaju näkyy jo peltomaisemassa; maanviljelijät ovat omaksuneet uuden tuotantosuunnan.  Vuoden 1991 alussa säädetty fossiilipolttoaineiden kasvihuonekaasumaksu paransi viljelypajun kannattavuutta.  Miten ruotsalaiseen maatalouspolitiikan ratkaisuun tulisi suhtautua Suomessa?

Vuonna 1976 Helsingin yliopistosta Ruotsiin siirtynyt professori Gustaf Sirén käynnisti Uppsalan maatalousyliopistossa merkittävän koesarjan. Hän kasvatti polttopuuksi voimakkaasti vesovaa pajua entisellä vehnäpellolla, tiheässä, rikkakasvit torjuen, lannoittaen, kuin vehnää konsanaan. Koesarja tuotti hämmästyttävän tuloksen. Parhaaseen mahdolliseen kasvutilaan saatettu pajukko kasvoi biomassaa verrattomasti vauhdikkaammin kuin naapuripellon vehnä, kylvöheinä tai peruna.

Read More »

Maapalloamme uhkaava kasvihuoneilmiö ei johdu yksinomaan fossiilipolttoaineiden öljyn, kivihiilen ja maakaasun ylettömästä poltosta. Jo 10 000 vuotta jatkuneella maapallon metsien häviöllä on ilmiöön yhtä suuri syy. Vielä tänään tropiikin metsien hävittäminen lisää kasvihuoneilmiötä 25 prosentilla.  – Kasvihuoneilmiölle voi kuitenkin antaa vastaiskun, metsänhoidolla. Kestävä metsätalous ja uusien, runsaspuustoisten metsien viljely on 1990- ja 2000-luvulla ihmiskunnan suuria ympäristöhaasteita.

Ilmakehässä on hiilidioksidia yllättävän vähän: tilavuudesta tarkkaan mitaten vain 351 miljoonasosaa. Mutta vähäisyyttäänkin hiilidioksidi on ilmakehän tärkeimpiä kaasuja, sillä jo sen vähäinen lisäys saa ilmamassan käyttäytymään lämpöä säästävän kasvihuonelasin tavoin. Puhutaan kasvihuoneilmiöstä. Hiilidioksidin pitoisuuden nousun arvioidaan johtavan maapallon ilmakehän hallitsemattomiin häiriöihin: lämpenemiseen, rankkasateisuuteen yhtäällä, kuivuuteen toisaalla ja pyörremyrskyihin tropiikissa.

Read More »

Tiheiköiksi kasvaneita Länsi-Uusimaan havumetsiä tulisi hoitaa harvennushakkuin, jotta puuston kestävyys ilmansaasteita vastaan paranisi. Mutta mitä tehdä harvennusmetsille, kun kuitupuu ei käy kaupaksi? Etenkin mäntytiheiköille tulisi nyt harkita energiahakkuita.

Maamme metsiin on kasvanut kolme hakkuusäästön keskittymää: yksi Tampereen-Jyväskylän välille, toinen Lounais-Suomen sisäosiin, ja kolmas läntiselle Uudellemaalle, Lohjan-Inkoon tienoille. Etelärannikon hakkuusäästö on ehkä odottamaton. Sen syntymiseen on kuitenkin kaksi selvää syytä. Etenkin nuoret metsät ovat kasvaneet Suomen parhaissa lämpöoloissa hyvin. Puun teollinen käyttö ei taas ole vastaavasti lisääntynyt, vaan pikemmin vähentynyt viime vuosina.

Read More »

Vihreyden teollistaminen on aurinkoenergian virtaa, uusiutu­via luonnonvaroja, niiden raaka-ainejalostusta, energiajalostus­ta ja aineiden kiertoa.

Read More »

Yhden sukupolven vanhaa ympäristöaatetta on kiittäminen siitä, että vesi ja ilma ovat metsäteollisuutemme äärellä puhdistumaan päin. Enää ei kivihiiltä polttavista kattiloista tuprua rikinhöyryistä savua niin, että tehtaan varjossa taloista syöpyvät maalit ja metallit. Enää eivät sellutehtaat laske vesistöihin sakeaa jätevettä niin, että heikoilla moottoriveneillä on vaikeuksia ajaa läpi.

Read More »

Etiopiasta 1980-luvun puolivälissä kantautuneet uutiset kertoivat kuivuudesta, nälänhädästä ja maaltapaosta.  Nyt sateet ovat palanneet, ja peltokasveista saadaan taas kohtuullisia satoja.  Mutta Etiopian ekosysteemi ei ole palautunut entiselleen: metsät on hävitetty, maaperä on turmeltunut, ja seuraava kuiva jakso voi iskeä entistä ankarammin. Metsitys on pitkälle vaikuttavaa Etiopian maaperän ja ympäristön hoitoa, mihin Suomellakin on annettavaa.

Niilin ihme: joen säännöllinen tulva ja sen mukanaan kuljettama hedelmällinen liete – jo alakoulun uskonnon tunnilla opimme kuinka faaraoiden Egypti, sen hyvinvointi ja kulttuuri olivat riippuvaisia tuosta ihmeellisestä, hiekkaerämaasta virtaavasta joesta. Kerran vuodessa Niilin tulva kuljetti joen alajuoksun pelloille mutaa ja liejua, luonnon omaa lannoitetta, ja taas uusi vehnäsato voitiin kasvattaa.

Read More »

Nykyihmisen taloudesta valuu luontoon kiusallisia aineksia. Turvesuot päästävät järviin hienojakoista humusta. Kaatopaikkojen läpi tihkuu nestettä, mikä pilaa pohjavesiä.

Kaivosten varastoaltaat pursuavat yli. Niiden tyhjentämiseksi ei tunnu löytyvän muuta keinoa, kuin laskea vedet sellaisenaan puroihin, jokiin, järviin ja mereen.

Read More »

Suomen antamaa kehitysapua on taas mollattu pari vuotta. Mollaus sai alkunsa, kun pankkimies Björn Wahlroos vertasi kehitysapua Kankkulan kaivoon, mihin rahaa vain kaadetaan vuodesta toiseen.

Mollaajilta on hämärtynyt avun suuri linja. Se vedettiin jo yli 60 vuotta sitten. Maapallon ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n pääjohtaja varoitti 1950, että kaksi kolmasosaa ihmiskunnasta on ajautumassa elinikäiseen nälänhätään. Kehitysavun tehtäväksi tuli torjua se ennakolta.

Read More »

Kantojen biotaloutta ehdotti ensimmäisenä metsäojituksen nestori, professori Olavi Huikari. Hän esitteli 1972 Vesijaon koekentällä Padasjoella kansainväliselle metsätiedemiesten joukolle ojitettujen suometsien kasvatusmenetelmän, missä puustosta korjataan myös kannot. Huikari laski, että niistä saa 10-40 prosentin lisäyksen puuraaka-aineen tuotokseen.

Read More »

In the Eastern Caprivi there is a border zone of 100 metres wide and 90 kilometres long between Namibia and Zambia. There in this area during 1970s, and the zone was kept free of vegetation, mechanically also with herbicides.

Clearing was stopped in 1978. Since then Terminalia sericea has spread naturally over the area. The soil appears well restored and the tree growth is vigorous. In some places, trees are 5 metres high.

Read More »